Torstaina, Helmikuun 2. 2012
· Luokassa Luokittelematon ·
Lupasin sen breivinkin pistää joten sosiaaliporno - olkaa hyvä.
Hei!
Päätin kirjoittaa koska tuntuu että se on ainut vaihtoehto, ainut vaihtoehto saada jotain omaa näkemystä asioista esille. Olen tämän viestin kirjoittanut viidesti uudestaan ja miettinyt mitä oikeastaan haluan pääosin kertoa, mikä on se pieni punainen lanka jonka toivoisin sun hoksaavan. Se miksi en vain tullut puhumaan on ihan yksinkertainen asia - siitä keskustelusta ei tule koskaan mitään. Osittain siitä syystäkin tapahtui lauantaina kuten tapahtui, siitäkin myöhemmin.
Se miten tulkitset tämän viestin on sinusta kiinni, koitan sen kirjoittaa mahdollisimman neutraaliin sävyyn koska tarkoitus ei ole uhkailla tai kiristää tai pelotella. Se tulkitsetko sitten jotain asioita niin - se on sinusta itsestäsi kiinni. Nämä ovat vain minun näkemykseni asioista joista ei ole puhuttu koskaan, osittain sen takia koska se olisi turhaa ja ne keskustelut loppuvat aina hyvin nopeasti. Ei ole mikään uusi asia kenellekkään meidän perheessä kasvaneelle, että keskustelut sun kanssa johtaa aina tiettyyn pisteeseen, mikäli ne asiat ei kohtaa sinun mielipidettäsi, tahtoasi ja arvomaailmaasi. Niin vain on ja tämän tietävät muutkin.
On siis helpompi kirjoittaa asiat kuin kokeilla kuinka pitkälle keskustelu niistä johtaa.
Ensin siitä lauantaista.
Olisin kiittänyt hyvästä siivouksesta mutta empä sitä tehnyt koska vanhasta kokemuksesta tiedän koska sulle kannattaa sanoa yhtään mitään. Kiitokset kuitenkin! Se mitä ehkä itsekkin huomasit niin täällä ei ole koskaan mitään. Nekin vähät siivousvälineet mitä oli, olen pyrkinyt pitämään kunnossa ja puhtaina koska ne on ainoat. Ei ole lamppuja, ei ole loisteputkia, ei ole teippiä, ei ole mitään. Ei ole papereita, ei ole jätesäkkejä ja listaa voisi jatkaa. Sen takia niitä yläkerrasta olen hakenut koska Broidi ei tänne hanki mitään, edes niitä perustarpeita. Niistäkin olen sanonut ja ovat bändikämppien porukatkin mutta asiat jää aina vähän “ilmaan”.
Täällä pärjää omalla innovatiivisuudella ja ongelmanratkaisukyvyllä, kyvyllä korjata teipillä mitä korjattavissa on ja pärjää niillä mitä on. Olen asioista sanonut mutta en jaksa jankuttaa loputtomiin samoista asioista - kuulostaako tutulta? Ehkä paljon priorisointikyvystä kertoo ja kuvaa se, että piti hankkia peliautomaatti jonka hintaa en edes mainitse. Peliautomaatti jota ei uskaltanut kuitenkaan lopulta pitää esillä koska lain mukaanhan sellaista ei saisi olla yksityisellä. Siispä automaatti varastoon piiloon ja siellä se olikin kunnes jotkut sen onneksi ostivat pois. Jotenkin hämäräksi jäi itselleni tämä ajatus että “se maksaa itsensä takaisin kyllä, kato omissa illoissa sitä pelaa ihmiset jne”. Näitä omia iltoja ei ole ollut, paitsi nyt nuo Jamit. Koko homma siis perustui johonkin kauniiseen ajatukseen jostain mikä ei ollut lähelläkään todellisuutta. Samaan aikaan sillä rahalla olisi voinut tehdä paljon muutakin konkreettista, käyttää sen asioihin joista olisi ollut hyötyä ja joita olisi tarvittu.
Tässä vähän aika sitten tuli eteen tilanne jossa Omistaja tahtoi niitä Broidin lupaamia vuokria, oliko luvannut maksaa 1000e/kk vai enemmänkin, kuitenkin siihen asti oli maksanut murto-osan siitä ja jäänyt piikkiin aika paljon. Ennen kuin rupesin tätä tilaa rakentamaan, täällä oli vuokrauksia ehkä yksi per kuukausi, ei kuitenkaan edes kahta per joka kuukausi. 80e/ ilta.
Jopa erittäin lyhyellä matikallani voin kertoa että paljonko tarvisi käyttöasteen olla jotta tuo 1000e/kk saataisiin katettua vuokratuloilla. Aktiivipäiviä on perjantai ja lauantai ja niitä on kahdeksan kappaletta kuukaudessa. Pääseekö edes 100% käyttöasteella lähellekkään tuota lupailemaansa vuokrasummaa?
Ei.
Ajan takaa sitä että mennään perse edellä puuhun ja sitten jäädään sinne. Omistaja on vanha ketku joka on varmasti tiennyt tilanteen, antanut olla tiettyyn pisteeseen asti ja sitten kun koki aiheelliseksi niin otti kissan pöydälle. Ei se ole tyhmä joka pyytää. Omistaja täällä käy aika usein ja keskustellaan asioista, tästä paikasta ja ihan kaikesta. Omistaja tietää että kuka tätä pyörittää ja millä eväillä, mutta arvostaa sitä että joku tekee jotain, joku yrittää. Monesti on kysellyt että miksi teen tätä koska enhän tästä kostu juurikaan mitään. Huomautan nyt että kun rakensin tätä sen kolmisen kuukautta yötä päivää, niin mä en ollut Broidilla töissä, penniäkään en siitä saanut enkä edes tahtonut. Tiesin mihin tähtään ja mitä valmiina tulee olemaan.
Omistajalta neuvoteltiin sitten provisio-pohjanen vuokra, Omistaja kyseli minultakin että tahtoisinko alkaa pyörittämään tätä ja millä ehdoilla, sanoin että voin jatkaa kuten nytkin ja Broidi jatkakoon vuokralaisena, mutta touhuun on tultava joku järki eikä niin että eletään kädestä suuhun, mitään ei koskaan ole ja rahaa palaa ja velkaa tulee - Broidille. Sanoin että kun tälläsen paikan olen rakentanut ja sellainen on, on parempi että toimitaan noin että vuokrausten mukaan maksetaan ja joku siivu jää siitä itselle, oli se vähän tai paljon mutta järkevämpää se on kun pyörittää tappiolla jotain tilaa johon on mennyt PALJON rahaa - Broidilta.
Tästä päästään siihen lauantaihin. Jälleen kerran oli maanpäällinen helvetti täällä ja rehellisyyden nimissä, niin on aika useasti. Ei ehkä verta mutta olen nähnyt pahempiakin sotkuja ja hoitanut ne yksin kuntoon seuraavaksi päiväksi. Onneksi nyt ei ollut kenenkään muun vuokrausta sillä ei tänne olisi voinut tulla, ainakin se olisi helvetin huonoa mainosta paikalle. Mä olen tottunut tohon, tiedän miten tää paikka palautetaan ns. peruskuntoon, niillä siivousvälineillä ja keinoilla joita mulla on käytettävissä. Kuten Broidikin joutu huomaamaan - ei sitä siivouspalvelua tai korjausmiehiä voi soittaa ihan koska tahansa, ainakin ne maksaa helvetisti ja se joutuu ensin maksamaan ne omistaan - sitten laskuttamaan vuokralaiselta.
Olisin voinut siis siivota tän jo aamuksi silloin yöllä, kuten yleensä teenkin. Se että jätetään vuokralaisen kontolle, yleensä teinien, se siivous niin seuraavana päivänä tuleva vuokralainen ei kyllä löydä tätä paikkaa siistinä. Vähän lääpitty sieltä täältä ja kadottu paikalta. Tottakai, voihan siitä lähettää sitten laskun sille vuokralaiselle että huonosti siivottu mutta edelleen - imagotappio ja paikat läävänä.
Olen koittanut saada tohonkin järkeä ja selittää asiaa mutta turhaan, koska Broidi ei täällä ole sitä hävitystä ikinä siivoamassa niin sen kuvitelma siitä miten asia hoituu ei ole lähelläkään todellisuutta. “Joo kyllä mä olen siivonnut silloin ja silloin” -jutut on just sitä itsensä petosta, ehkä on siivonnutkin mutta eri asia on se että teet sitä jatkuvasti ja seuraavalle päivälle on tulossa uusi porukka. Ei mitään krapulasiivoiluja että “jos mä tosta nyt vähän” ja aikaa koko päivä.
Broidi tuli käymään silloin yöllä täällä ja neuvoteltiin siitä miten edetään, siivousfirma saa hoitaa. No sitä ei sitten saatu ja kysyin että mitenkäs nyt, hoidatko itse sitten tämän? Vastaus oli että joo, kyllä mä hoidan. Arvasin jo siinä vaiheessa että teidät haetaan tänne koska kaiken rehellisyyden nimissä, Broidi ei vaan yksin siitä olisi selvinnyt. Asioiden eteen joutuu tekemään ihan konkreettisesti jotain eikä vaan uskottelemaan itselleen että kyllä mä pystyn ja teen. Ihan sama asia kuin noi johdot tuolla käytävillä tai puukon reiät seinissä tai ihan mitä vaan, ne ei ajattelemalla itseään laita kuntoon. Omistaja on noista johdoistakin niin moneen kertaan rienannut mua, että enkö voisi laittaa niitä.
En, koska Broidi pyhästi lupasi että hän hoitaa ne kuntoon ja laittaa. Tästä on nyt kohta kaksi kuukautta ja huolimatta siitä että toimiiko ne lukot vai, ne johdot riippuu jeesusteipillä pitkin seiniä. Luultavasti ne myös jäävät sinne roikkumaan. Ulko-oven sähköjohto menee maassa rappusia pitkin koska “ei sitä saanut” menemään seinää pitkin. Kyllä sen joku talloo poikki, Omistaja ei sen jokatapauksessa anna olla siinä.
Tästä tekemisestä on kyse kaikessa, siitä oli kyse lauantainakin - ei mistään muusta.
Broidi oli luvannut hoitaa asian ja halusin nähdä että miten se nyt hoituu, huolimatta siitä että olenko minä töissä Broidilla. Sekin on joku ihme harhaluulo että sen takia mun pitäisi tehdä ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton ja olla aina käytettävissä jne. “Tekisit säkin jotain palkkasi eteen”.
Kaikella kunnioituksella, sinä et voi tietää mitä minä palkkani eteen teen tai olen tekemättä. Olet käynnyt täällä kahdesti, niin paljon sua on kiinnostanut tämä touhu. Jos mennään pykälien mukaan niin kuusi tuntia päivässä ja viikonloput vapaat. 30h / viikko. Mä en tunteja laske koska en ole sellainen, mutta sen voin kertoa että kyllä 30h ylittyy normaaliviikolla ihan reippaasti. Ei ole ketään muuta kuka tekisi yhtään mitään täällä. Teitä vaati kolme että saitte biljardipöydän pois lavalta, mä joudun selviämään yksin siitä koska ei ole koskaan ketään muuta. Ihan kaikki on tehtävä yksin, oli se pieni tai iso asia. Kaikki.
Olin varautunut kyllä auttamaan siivoamaan, en tosin ehtinyt niin pitkälle koska käynnistit taas tilanteen. En ehtinyt edes selittämään mistä ja mitä oli sovittu mutta se on niin tuttua, kun sinä napsahdat niin siinä ei selitykset kelpaa. Sä et vaan yksinkertasesti enään ole “tavoitettavissa” sen pimentymisen jälkeen.
Mikäli jotain olisit oppinut siitä miten minä toimin, et olisi mennyt vitosvaihteelle vaan olisit ihan yksinkertaisesti todennut “no voitko silti auttaa”, ja olisin auttanut. Melkein kuitenkin jo aavistin että mitä seuraa jos kieltäydyn ja niin siinä kävikin. Lukemattomat kerrat olen minä ja myös muut perheenjäsenet huomannut sen, että mikäli asiat eivät mene kuten sinä vaadit ja tahdot, se on helvetti irti. Huolimatta siitä kuuluuko asia sinulle ylipäätänsä, sä teet kaikista asioista omiasia ja sulla on aina oltava se viimeinen sanottava jokaiseen asiaan. Tämän asian kanssa en ole yksin, vaan näistä on puhuttu jo vuosia keskenämme.
Se että Broidi lähettää useamman sadan euron laskun siitä että te täällä siivositte, niin se vain menee. En ole vaatimassa mitään muuta kuin solidaarisuutta ja sen huomioinnin mitä minä teen. Yhdestäkään siivouslaskusta en minä ole saanut penniäkään, “no mutta sähän olet töissä”. Voit perustella asian noin jos tahdot mutta se onkin sun ongelmasi ja osittain myös Broidin sokea kohta. Jos minä en täällä mitään tee, minä en siivoa, minä en hoida - silloin ne kaikki asiat tekee joku toinen, joko te tai joku ulkopuolinen. Se hinta siirtyy sitten vuokranhintoihin ja lisää kuluja. Tähän asti kaikki mun työni on siis ollut ilmaista.
En nosta itseäni sen suuremmin mihinkään jalustalle koska en koe sitä aiheelliseksi, siihen ei kuitenkaan kukaan voi sanoa mitään, kun totean että ilman minua tätä paikkaa ei edes olisi tai että se pyörisi näin kun pyörii nyt. Omistaja on tästä useasti kysellyt että miten jaksat, etkä saa mitään.
Mä teen sen auttamisen halusta ja sen takia että saan tästä tarpeeksi, toimeentulon ja mahdollisuuden kehittää tätä paikkaa, tätä konseptia. Pakosta mä en tee mitään eikä mun täällä olisi pakko olla, voisin etsiä jostain jotain kunnon duunia tai ihan mitä vaan. Mä tykkään tästä, mä saan tästä kaiken tarpeellisen.
Silloin kun hain työmarkkinatuella teille yläkertaan töihin, mulla oli jo pitkälle mietitty suunnitelma. Kuitenkin jouduin huomaamaan että en olisi voinut olla taas enempää väärässä. En vieläkään tiedä mitä hittoa silloin oikeen tapahtui tai miksi, mutta koko asia sivuutettiin ihan kuin en olisi sitä koskaan kysynytkään. En saanut edes vastausta siihen miksi en saanut sitä vastausta. Aina kun asiasta yritin puhua niin aihetta välteltiin, niin Pikkubroidin kuin Broidinkin taholta. Sinä joka olet paasannut vuosia että asioista pitää pystyä puhumaan avoimesti - et kyennyt siihen itse. Kyllä mä melkein aavistan mistä oli kyse mutta sama se.
Voin kertoa mitä olin ajatellut - näin paljon minua tarvitsee pelätä.
Siihen aikaan ei ollut töitä, töitä ei saanut oikeen mistään ja rahaa jäi vuokran ja laskujen jälkeen joku 150-200, tästä siis ruoka ja muut menot vielä. Olin jutellut Broidin kanssa tästä paikasta ja siitä että voisin rakentaa tästä hienon paikan ja koska täällä ei ole mitään tämänkaltaisia paikkoja, tarkoittaen mahdollisuuksia toteuttaa lähes vapaasti näkemyksiä, sanoin että voin siihen ryhtyä. Täällä ei ole vieläkään mitään joka voisi ns. kilpailla tämän paikan puitteiden kanssa.
Koska sanoin kämpän irti ja samalla luovuin kaikesta turhasta krääsästä, koska en tarvitse niitä enään, ajattelin että koska teillä on yläkerrassa ravintola niin voin tulla auttelemaan siihen myös ja osaltaan helpottaa teidän duunia. Jostain kumman syystä symppaan teitä vaikkei siihen lopulta olisikaan mitään perusteltua syytä, voisin olla helvetin katkera kaikesta ja olinkin, kunnes tajusin eräitä asioita liittyen teihin. Pikkubroidi oli töissä siellä ja oli kuitenkin tiedossa että tulee lähtemään armeijaan ja sen jälkeen Rovaniemelle opiskelemaan. Ajattelin että koska viihdyn täällä koskissa ja välitkin oli ainakin näennäisesti parantuneet, voisin samalla tarjoutua duuniin ja auttamaan teitä kun Pikkubroidi on lähtenyt.
Kävin siivoilemassa mutta en sen takia että olisin korvannut sillä esimerkiksi. ruokailujani. Ei. Kävin siivoamassa koska tahdoin auttaa, se on kuitenkin jonkun tehtävä ja aikaa pois teiltä. Sitten tuli tuo työmarkkinatuki-idea joka meni kuten meni ja ajattelin että eipä ole taas hetkeen kohdeltu näin paskasti, joten lopetin siivoamisen. Miksi auttaisin koska minusta vähät välitettiin ja mikäli ei minun kokonaistilanteeni ollut silloin tiedossa, niin ihmettelen suuresti.
Joten se mitä huusit lauantaina, ensin huudettuasi “minä sinut kasvatin ja huolehdin” ja heti perään että “nyt sitten muuttui ruokailut maksulliseksi”, niin voin kertoa että olen odotellutkin tota. On hienoa että voit lähes kymmenessä sekunnissa jälleen todistaa miten toimit. Ensin alitekstinä “vetoat”, sen jälkeen kiristys ja uhkailu, lopulta meinasit käydä päälle, heti sen jälkeen kun “ja MINULLEHAN EI NOIN..”. Kummasti se siivoaminen piti aloittaa siitä missä minä olin, tarttuen jakkaraan kiinni ja yrittäen kaataa. Kynnen jäljet ovissa, sekoitetut huoneet, kyllä noita esimerkkejä löytyy ja ihan jokainen meistä lapsista osaa nimetä niitä.
Muttei nyt takerruta siihen, ei se mua liikuta. Sä toimit noin ja me tiedetään se, on aina tiedetty.
Olen miettinytkin että mistä johtuu se ettet ole vielä muuttanut maksulliseksi ruokailuja, ei ole vain tullut mitään tilannetta jossa olisit voinut käyttää tuota ainutta kiristyskeinoa - ainakin omasta mielestäsi. Mä en kuole nälkään joten se siitä. Mua ei voi uhkailla eikä mua myöskään pelota. Mä olen päässyt ton kaiken yli jo ajat sitten. Mä toimin puhtaasti sen pohjalta että tahdon auttaa.
Se miksi oikeestaan symppaan teitä johtuu siitä että olette jäämässä yksin. Sulta on terveys mennyt etkä sitä takaisin saa, eikä saa faijakaan. Noilla elintavoilla ja työtahdilla jompi kumpi romahtaa lopullisesti ennen pitkää, sen jälkeen onkin kovin huono tilanne. Olin ajatellut siis helpottaa teidän työtaakkaa siltä osin mitä voin, koska pidän asiakaspalvelutyöstä ja ruuanlaitosta. Ehkä tulee yllätyksenä mutta osaan tehdä ruokaa hyvin, nautin siitä ja monesti pyydän kavereita mun luokse syömään. Monet on aina sanonut että mun luotani ei tarvi koskaan lähteä tyhjin vatsoin, mä annan vähistäni jos voin, koska pyrin pitään huolen ihmisistä ympärilläni. Myös teistä. Eri asia on sitten miten itse asiaan suhtaudutte mutta kun Pieninbroidi on lähtenyt ja Broidikin asuu kaukana ja Pikkubroidi vielä kauempana, ei voi soitella että “tuletko auttamaan”. Tai voi, eri asia on tuleeko. Heitän tähän ilmoille kysymyksen siitä miksi molemmat ovat lähteneet noin kauas opiskelemaan sellaista mitä voi opiskella huomattavasti lähempänäkin.
Mä olen pari vuotta muuttanut elämääni, kohti sitä mikä tekee mua onnelliseksi ja kuinka mä tahdon elää sitä. Siihen ei kuulu mikään huippuduuni, iso talo ja perhe. Sikäli kun multa kysytään, tulevaisuudessa tulee oleen laman-kaltainen tilanne - ei sitä ei lehdissä kirjoteta. Mutta kun 5 miljardia lähtee säästöön ja ollaan otettu isommat takaukset EU:n myötä kun sotakorvaukset ikinä - joku maksaa ne. Se on edessä tulevaisuudessa, työttömyyttä, ei ole vaan yksinkertaisesti työpaikkoja. Mä olen luopunut jo hyvissä ajoin siitä että pitää olla helvetisti kaikkea ja sen eteen on käytävä loppuikä duunissa tahdoit tai et, että saat maksettua sen talosi. Ylipäätänsä jos on niitä töitä, mikään ei ole enään varmaa, Poliisit valmistuu työttömiksi, jumalauta poliisit. Eikö ne ole tärkeitä?
Mä näen asiat ihan erilailla, mä teen ratkaisuja sen mukaan mikä on mahdollista ja todennäköistä. Mä en perusta elämääni siihen mitä kukaan muu multa tahtoo tai kokee oikeana. Oli se elämänarvojen, mielipiteiden tai elintasoni mukaan. Mä arvostan terveyttä ja sitä että ymmärtää asioita, sitä että lähellä olevilla on hyvä olla ja vedetään yhtä köyttä - koska ajat tulee oleen valitettavasti helvetisti vaikeampia kuin mennyt vuosikymmen. Ihmiset vaan luulee että tämä yltäkylläisys on ikuista mutta se kaikki maksaa. Mulle riittää toimeentulo, katto pääni päällä ja peruasiat. Miksi helvetissä tuhlaisin koko elämäni sitä varten että saan hankittua merkityksettömiä asioita joiden takia joudun alituisesti stressaamaan onko töitä, onko rahaa, onko sitä, onko tätä.
Mä en tarvi niitä, mun onnellisuuteni tulee ihan muualta.
Sä et ole koskaan vaivautunut tutustumaan meihin kehenkään, voin puhua monikossa koska me puhutaan keskenään myös sinusta. On paljon asioita joita sä luulet tietäväsi mutta vain sen takia että ollaan annettu sun tietää niitä. Sitten on asioita joita sulle ei ole kukaan kertonut koskaan, jouduin oikeestaan vähän lupaamaankin etten paljasta niitä tässä, vaikka aluksi teki mieli. Mikset sä tiedä niitä? Koska sä et voi hyväksyä ihmisten erilaisuutta, erilaisia mielipiteitä tai sitä että ne ei halua samoja asioita kuin sinä koet tärkeänä. Susta voi vaikuttaa ihan erilaiselta, mutta me kuitenkin koetaan asiat ihan erilailla. Sen takia kaikki keskustelut on turhia koska on vain sun mielipide, sun näkemys oikeasta ja väärästä ja mikäli sitä ei jaeta - rangaistus, uhkailu, kiristys.
Jätän pois tästä tarkoituksella muutamia pohdintoja koska ne ei oikeastaan muuta asiaa mihinkään. Me on hyväksytty sut juuri tuollaisena, kaikkien vikojesi ja erikoisuuksiesi kanssa. Joku sanoi joskus että tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella - ei niin. Se ettei asioista koskaan ole puhuttu sulle, juuri sen takia. Sä olet noin vanha jo, joten jos et tuohon ikään ole oppinut huomaamaan itsestäsi jotain asioita, ei mekään niitä voida sulle kertoa. Ei siitä olisi mitään hyötyä.
Se miten tulkitset tän kirjotuksen on tosiaan sinusta kiinni. Se ei ole uhkailua tai kiristystä koska en alennu sellaiseen, ne ovat narsistisia piirteitä.
Mikäli haluat keskustella asioista ja jatkosta, ehkä puhaltaa yhteen hiileen ja korjata asioita, mä olen siihen valmis. Se otatko jotain häpeää itsellesi näistä asioista, se on sun asiasi. Kuten sanoin niin olen hyväksynyt ne hyvät ja huonot puolet, mutta ainut mitä mä en hyväksy on se asia, ettei kukaan ole koskaan lähtökohtaisesti samalla viivalla sun kanssasi. Ei ole mitään kompromissejä. On oikeastaan vain sinun mielipiteesi ja tapasi toimia, oletat että näin tapahtuu.
Mikäli et tahdo puhua niin ei sekään mitään, pidän sitä jopa todennäköisempänä vaihtoehtona. Siinä tapauksessa toivotan hyvää elämää teille molemmille, koska tämä jää viimeiseksi yhteydenpidoksemme. Tämä ei ole uhkaus, se on vain miten asia tulee olemaan. En jaksa ottaa mitään stressiä sellaisista asioista jotka eivät voi muuttua ja jota ei voi muuttaa. Mä pystyn elämään itsekkin ja tajuan että kaikkea ei voi muuttaa. Mä en voi vaikuttaa niihin asioihin koska ne lähtee sinusta, teistä. Paljon hyviä asioita on aina hautautunu ton sun eräänlaisen tyrannian alle. Olen kiitollinen monista asioista mutta ihan kaikkea munkaan ei tarvitse sietää ja ymmärtää, huutelet aina aikuisuutta joten jos 27-vuotias on sinulle vielä lapsi niin olkoon. Jos aikuseksi tekee ne sinun määrittämät asiat ja arvot, niin olkoon. En mä niille voi mitään, mä tulin tänne tekemään yhteistyötä ja auttamaan.
t. Jaro
on kyllä todella vapautunu fiilis, tiesinkin että tulis tämmönen <3
tänään Julma-Henriä & Pyhiä & Joniveljeä !
Kun mä alotin - mul ei ollu mitään /
tein siitä jotain laitoin siemen itään.
Siitä kasvo puu - nimesin sen uraksi.
Ehkä se pari siideriä ja däääns, musat kovalle ja sininen valo.
shakkiruudukon jammailut.
